2014

Aunuksen musiikkifestivaali kutsui laulajia ja soittajia

Neljänä kesänä peräkkäin on kutsu käynyt saapua laulamaan Aunukseen 1.-3.8. Niin tänäkin kesänä. Matkaan lähti Suomen puolelta sekä kuoroja että pienempiä yhtyeitä. Aunuksen lukuisat omat kuorot, soittajat ja laulajat ihastuttavat kuten ennenkin niin musiikillaan kuin naiset kauniilla esiintymisasuillaan.

Idea musiikkifestivaalista syntyi suomalais-venäläisen yhteishankkeen pohjalta, ja vuonna 2011 pidettiin ensimmäinen festivaali. Se onnistui yli odotusten, ja musiikkijuhlasta päätettiin tehdä jokakesäinen tapahtuma. Karjalan tasavallan puolella musiikkifestivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry. Tänä vuonna juhlassa oli yhteensä kymmenen tilaisuutta eri kokoonpanoin. Festivaalivieraita tilaisuuksissa kävi yhteensä noin 1150 henkeä.

Aunuksen musiikkifestivaalin linja alusta alkaen oli tapahtumien hajauttaminen – mennään sinne missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Musiikkifestivaali on harvoja julkisia tilaisuuksia, jossa karjala on nostettu ykköskieleksi. Festivaaliohjelma, konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä – jos ei itse ymmärtänyt, vieressä istuvalta voi kysyä. Tänä kesänä Suomesta tulleilla kuoroilla ei kuitenkaan ollut harjoiteltuna karjalankielisiä lauluja kuten viime kesänä Savonlinnan naiskuorolla, mutta laulujen aihevalinnoissa oli isäntämaa otettu huomioon.

Konsertti Viteleen vanhainkodissa on ollut festivaalien suomalaisten esiintyjien ohjelmassa alusta lähtien. Pyrkimyksenä on tuoda virkistystä ikäihmisille, joiden elämässä ei muuten paljon vaihtelua ole ja lähteminen laitoksen ulkopuolelle on vaikeaa. Talon noin neljästä sadasta asukkaasta kuitenkin vain hyvin harva ilmestyi konserttiin upeaan juhlasaliin, vähin yleisömäärä festivaalin aikana. Silti esiintyjät panivat parastaan, mieskuorot lauloivat komeasti ja ryhmät esiintyivät sydämensä halusta.

Pieni puuhakkaiden naisten joukko odotti samanaikaisesti Laatokan rannalla Viteleen satamassa kuorovieraiden saapumista. Makkarat oli grillattu, voileivät laitettu ja pitkä pöytä katettu kaikilla herkuilla. Emäntinä olivat Viteleen Ihalma-kuoron naiset. Iltapäivän musiikillisella piknikillä nautittiin pöydän antimista, laulettiin ja soitettiin. Aurinko helotti kuumasti ja aava Laatokka lainehti. Mikä päivä! Illalla oli vielä konsertti Aunuksen kaupungissa.

Aunuksen musiikkifestivaalin pääkonsertissa juhlittiin tänä vuonna aunukselaista kuoronjohtajaa, muusikkoa ja säveltäjää Nikolai Ryškiniä, joka on tehnyt pitkän ja merkittävän työn Aunuksen musiikkielämässä. Juuri ennen juhlaa ilmestyi hänen sävellyksistään ja sovituksistaan kirja, joka tilaisuudessa esiteltiin.

Vuosi sitten pääkonsertti oli muistokonsertti. Se pidettiin Suojärvellä syntyneen, tuonilmaisiin siirtyneen Eero Mäkkelin kunniaksi. Suomenkarjalainen Mäkkeli oli merkittävä karjalankielen edistäjä, kääntäjä ja laulaja, jonka elämäntyöstä ja elämänvaiheista ilmestyi vuoden lopulla teos Karjalan Briha – Eero Mäkkeli. Sekä Nikolai Ryškinin sävellyskirjaa että elämäkertaa Eero Mäkkelistä on saatavana mm. Karjalan Kielen Seuran verkkokirjakaupasta.

Musiikkifestivaalin ajankohta 1.-3. elokuuta riippuu ortodoksisen kalenterin Iljan päivästä, joka on Suuren Selän kylän pruasniekkapäivä. Vanhan perinteen mukaan aluksi oli pruasniekan siunaaminen, ja juhla jatkui vaihtelevalla ohjelmalla puhein ja musiikkiesityksin. Aunuksen ja Prääsän alueen kuorot ja kaikki Suomesta tulleet yhtyeet ja kuorot esiintyivät iltapäivän kuluessa. Suuren Selän museokylä sinällään on kokemisen arvoinen kohde. Maisema ja koko kylämiljöö on ainutlaatuisen kaunis. Kylä sijaitsee kahden luostarin välisen pyhiinvaellusreitin varrella, joten vieraanvaraisuudessa on pitkät perinteet. Väkeä pruasniekkaan oli nytkin tullut paljon, myös suomalaisturisteja. Tavattiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Myyntipöydillä tarjolla oli käsitöitä ja kirjoja. Sään suhteen ei juhlapäivä voisi enää olla täydellisempi.

Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi Aunuksen musiikkifestivaalin perusajatuksista. Näyttöä käytännönläheisestä toiminnasta karjalankielisten kylien elinvoimaisena säilymiseksi suomalaiset saivat käynnillä Karjalan kielen kodin rakennuksella. Kinnermäkeen nousee kylätalo, joka valmistuttuaan palvelee koko kylän väkeä harrastus- ja tapaamispaikkana. Lyhyt vierailu herätti monia ajatuksia siitä mitä rohkea yritys ja luja usko saa aikaan. Talo on noussut talkootyönä ja rahoituksen hankkiminen on luku sinänsä. Karjalan kielen kodin valmistumista voi avustaa lahjoituksella tilille Kinnermäen ystävät ry, karjalan kielen kodi IBAN: FI70 1840 3000 0068 47.

Yksi koskettavimmista hetkistä oli Kuujärven lyydiläiskylän juhlan päätteeksi buabojen lauluesitys. Entisestä yhdeksän naisen lauluryhmästä oli kolme enää jäljellä. Ja miten he lauloivatkaan! Se oli laulantaa, jonka alkuperä oli kaukana menneisyydessä ja lauluperinteen säilyminen sinällään ihme – vaikuttava elämys suomalaisvieraille.

Kyläjuhlan päätyttyä vieraat halusivat käydä vielä Kuujärven rannassa. Oli iltamyöhä, olimme Yrjö Jylhän runon maisemassa, ja välittömästi rannalla alkoi muistelujuhla ex tempore – laulua ja runoa:

– –

Mitä silloin äkkiä näimme,

sitä näitkö unissakaan?

Havahduimme ja mykkinä jäimme

yli maiseman tuijottamaan.

Niin pehmeä kumpujen kaarre,

niin kummasti kimaltaen

lepäs järvi kuin simpukan aarre

syliss′ armaan vehreyden –

kylä harmaja niemekkeessä,

kylä heimomme vainotun:

koti siin′ oli silmäimme eessä

koti ihmisen, sun ja mun.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu

Kuujärven rannoilla karsikkopuu

pilviä päin kuvastuu…

– –

Tänä vuonna Kolatselän pruasniekan asemesta oli Tulemajärven vanhan kaivosalueen puiston avajaisjuhla. Festivaaliohjelma informoi:

”Pyhänpiän 3.8.2014 Priäzän Tulomajärven vahnal kaivoksel kaivosparkan avuamine, tuttavumine nähtävyksienke, ja rahvahienväline konsertu.” Se oli suomalaisten vieraiden viimeinen esiintymis- ja käyntipaikka. Tulemajärven malmipuistosta tuli matkailukohde kansainvälisen Mining Road -hankkeen avulla. Matkailukohteena puisto on vasta alkumatkallaan, mutta paikka on hieno, ja sillä on kaikki mahdollisuudet kehittyä Ruskealan marmorilouhoksen kaltaiseksi nähtävyydeksi Karjalassa. Jo valurautatehtaan historia on täynnä mielenkiintoisia ajankohtia. Tällä hetkellä paikan syrjäisyys ja hiljaisuus tekee kävijään suurimman vaikutuksen. Kiireetön vaeltelu puistossa on elämys sinällään. Raunioseinien rajaamassa pihassa esiintyjille akustiikka oli yllättävän hyvä, ja runsas avajaisyleisö kiitollisia kuulijoita. Toivottavasti tälle hienolle paikalle löytyy arvoistaan käyttöä.

Antoisa Aunuksen musiikkifestivaali on jälleen vuoden kuluttua. Intra-säätiön johtaja Jelena Pystina ja Pohjanmaa-Karjala ry:n Antti Koski voivat täydellä syyllä ja luottavaisesti sanoa: TULGUA TERVEH TAPAAMISIIN 2015.

Suomesta 2014 esiintymässä

Mieskuoro Kisailijat, Kotka

– Rauman Työväen Mieslaulajat, Rauma

– Kiviveneh, Pohjois-Karjala

– Pentti Mäkkeli ja Kuisma Lipponen, Pohjois-Karjala

– Kurniekku, Joensuu

Karjalasta

– Karjalan Koivu, Aunus

– Terveh Briha, Aunus

– Sudaruška, Riipuskala

– Ihalma, Vitele

– Kummazet, Alavoinen

– Kiuruine, Tuuksa

– Kuujärven naiset, Kuujärvi

– Meijän Pajo, Prääsä

– Präzenka ja nuorisokuoro, Prääsä

– Julia Tolmatšova ja Dimitri Muhorin, Prääsä

– Aleksander Saveljev ja orkesteri

Teksti: Viena Kaskinen

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s